Opiskelen Helsingin yliopiston elintarviketieteiden maisteriohjelmassa elintarvikekemiaa, elintarviketurvallisuutta ja aistinvaraista arviointia. En ole kulkenut tavallisinta tietä lukion kautta yliopistoon, vaan kouluttauduin ensin Hämeen ammatti-instituutissa meijeristiksi. Meijerikoulun jälkeen jatkoin opiskeluja bio- ja elintarviketekniikan insinööriksi. Insinööriopintojen avulla pääsin suoraan maisteri vaiheeseen yliopistoon.

Opinnoissani minua innostaa ne oivallukset, kun pystyn yhdistämään opitun teorian käytännön tilanteisiin. Esimerkiksi mitä kemiallisia reaktioita tapahtuu, kun pulla paistuu uunissa kullanruskeaksi.

Toivoisin työskenteleväni tulevaisuudessa elintarviketeollisuudessa laatupäällikkönä. Tehtävässä, jossa voisin hyödyntää nyt jo hankittua ja tulevaisuudessa oppimaani tietotaitoa elintarvikkeiden kemian, mikrobiologian ja aistinvaraisen arvioinnin osalta.

Kemiaa voisi käyttää apuna vähentämään ruokahävikkiä. Ruokaa heitetään pois Suomen kotitalouksissa 120-160 miljoonaa kiloa vuodessa. Syyt siihen ovat useimmiten ruoan pilaantuminen, päiväyksen vanhentuminen tai ei haluta ottaa riskiä, vaikka ruoka ei näytä pilaantuneelta. Ruokahävikki on sekä maailman laajuinen, että arkipäiväinen haaste.

Tutustuin vähän aika sitten Ioncell-teknologiaan, jonka avulla voidaan tekstiilejä valmistaa puukuiduista. On hienoa, että etsitään ympäristöystävällisempiä tuotantovaihtoehtoja.